Tänään oli odotettu päivä. Kävimme mieheni kanssa Keskussairaalassa hoitajan luona. Vuoden päästä tapaamme taas lääkärin. En nyt etukäteen oikein tykännyt ajatuksesta mennä nyt hoitajan juttusille. Lääkärin luo olisin mieluummin mennyt. Mieheni sanoi, että samat asiat se olisi lääkärikin kysynyt. Eipä siinä olisi varmaan eroa ollut, myönnän sen. Ehkä hoitaja on enemmän samalla tasolla meikäläisten kanssa ja siksi hänen kanssaan on helpompi jutella. Monet lääkärit vuorostaan ovat usein niin oman arvonsa tuntevia, että heitä tulee enempi arkailtua.

No kyydin saimme isältäni tällä kertaa, kun omassa autossa oli puhalluksen kanssa ongelmia. Varattiin Papalta kyyti hyvissä ajoin, kun ei tiedetty kuinka iso vika omassa autossa olisi. Onneksi ei ollut muuta kuin sulake palanut. Oli välillä ikkunat niin kuurassa, ettei meinattu ulos nähdä. Onneksi nyt näkyy hyvin.

No, viikonloppu otetaan sitten hiukan rennommin. Ollaan kotosalla ja nukutaan hyvin. Ei ole mitään erityisiä suunnitelmia.