Tänään oli hirmu lämmin ilma; aamulla oli jo viisi astetta lämpimän puolella. Meidän piti lähteä aamulla käymään naapurikaupungissa mutta ennen lähtöämme auto kutsuttiin huoltoon. Siihen oli ilmestynyt puskuriin reikä jollakin parkkialueella. Vakuutus sen korvaa mutta omavastuu on 150 euroa. Ei ollut näet reiän puskenut autoilija jättänyt tiedonantoa itsestään, joten korjaus meni omasta vakuutuksesta. Sillehän ei mitään voi jos kaikki eivät ole rehellisiä.  Autokorjaamolla on tosi hyvä palvelu, auto haetaan pihalta ja remontin jälkeen tuodaan pihalle. Korjaamoyrittäjä onkin reilu mies. Hän antaa aina maksuaikaa huoltolaskulle.

Itse olen nyt jaksellut hieman paremmin kuin viimeksi kirjoitellessani. Asiaan vaikuttaa varmasti se, kun sain keskussairaalasta kutsun kipuhoitooni, jossa olen käynyt jo monena vuotena hoitoa saamassa. Hoitoa annetaan vuosittain kymmenen sarjana yleensä näin kevään korvalla. Viime vuonna jakso oli myöhemmin keväällä toukokuun alkupuolelta lähtien. Selvennyksenä kerron, että kyse on ns. FAT -hoidosta eli fysioakustisesta tuolihoidosta. Siinä minä valisen musiikin jota kuuntelen samalla, kun tuoli hieroo minua eri voimakkuuksilla tai tehoilla oikeammin sanottuna. Minä  pidän FATist, koska se rentouttaa ja laukaisee kiputiloja ja usein nukahdankin hoidon aikana tuolin tehdessä tehtäväänsä. Se onkin ainoa hoito, joka auttaa todella. Maaliskuun alkupäivinä olisi ensimmäinen kerta.

Tämä tällä kertaa ja taidan kirjoitella sen ensimmäisen hoitokerran jälkeen seuraavalla kertaa. Tietysti kerron jos jotain ihmeempää tapahtuu.       

Nyt on jo helmikuukin hyvällä alulla. Runebergin päivä oli torstaina ja ohi se hurahti melkein huomaamatta. Enemmän taisi Runebergikin olla ruotsinkielisten kansallisrunoilija ja ei niinkään meidän suomenkielisten. Kaikki runonsakin hän kirjoitti ruotsiksi. Ei se torttukaan, joka hänen nimeään kantaa niin kovin kaksinen ole. Minä ainakin pidän laskiaispullista enemmän.

Oma vointini on sellainen kohtalainen vaikka kipuja on nyt ollut melko paljon. Viime yökin meni huonosti nukkuessa, kun joka paikkaa särki niin hirveästi. Selkä ja ja jalat, kyljet ja kädet olivat yöllä niin maan hirveän kipeät, että nukkuminen oli sellaista pätkäunta. Päivällä pärjää kivunkin kanssa paremmin. Kun on muutakin tekemistä niin ei samalla lailla käperry kipuihinsa kuin yöllä. Muuten tässä mennään eteenpäin päivä kerrallansa.

Tänään on ollut tosi rauhallinen päivä. Olemme olleet koko viikonlopun kotosalla. Viime yö oli minulla silti hiukan levoton: Heräsin aamulla huonoon oloon. Onneksi se meni aika nopeasti ohi, kun nukuin normaalia pitempään aamulla. Mieheni on katsellut hiihtoa ja ampumahiihtoa televisiosta melkein koko päivän. Minä en erityisesti urheilusta tykkää mutta katson sitä silloin tällöin syrjäsilmällä. Olin itse jonkun tunnin netissä ja keräsin sieltä tiedostoja omiin kansioihini.  

Elämän kuviot on palanneet normaaleiksi. Juhlakaudesta on selvitty elävänä. Elävänä tosiaankin, koska tällaisen kroonikko potilaan juhlapyhiin liittyy aina tietty riski. Isompi kohtaus saattaa yllättää omaisen ja itsenikin. Silloin tarvitaan ambulanssia ja Keskussairaalassa pätevää lääkäriä. Ja ne pätevät lääkärit on silloin lomalla, tietysti.

Tämä päivä oli ihan tavallinen : Kävimme terveyskeskuksessa oman hoitajani luona juttelemassa kuulumisia. Senkin kerroin, että ihan tavallinen Magnesium voi auttaa epileptisiin nykinöihin ja muihin suonenvetoihin. Sain neuvon käyttää magnesiumia isältäni ja pyysin siihen reseptin terveyskeskuksen lääkäriltä. Että ei ne ole ainoastaan Keskussairaalan neurologit, jotka oivaltaa jotain. Vaan tällaiset tavalliset ihmiset pystyy näitä asioita oivaltamaan.

Huomenna aiomme osallistua ensi kertaa paikallisen kipuyhdistyksen kokouksessa. Vähän jännittää ensimmäistä kertaa tavata ihan uusia ihmisiä. Mutta siitä lisää ensi kerralla

Tänään oli odotettu päivä. Kävimme mieheni kanssa Keskussairaalassa hoitajan luona. Vuoden päästä tapaamme taas lääkärin. En nyt etukäteen oikein tykännyt ajatuksesta mennä nyt hoitajan juttusille. Lääkärin luo olisin mieluummin mennyt. Mieheni sanoi, että samat asiat se olisi lääkärikin kysynyt. Eipä siinä olisi varmaan eroa ollut, myönnän sen. Ehkä hoitaja on enemmän samalla tasolla meikäläisten kanssa ja siksi hänen kanssaan on helpompi jutella. Monet lääkärit vuorostaan ovat usein niin oman arvonsa tuntevia, että heitä tulee enempi arkailtua.

No kyydin saimme isältäni tällä kertaa, kun omassa autossa oli puhalluksen kanssa ongelmia. Varattiin Papalta kyyti hyvissä ajoin, kun ei tiedetty kuinka iso vika omassa autossa olisi. Onneksi ei ollut muuta kuin sulake palanut. Oli välillä ikkunat niin kuurassa, ettei meinattu ulos nähdä. Onneksi nyt näkyy hyvin.

No, viikonloppu otetaan sitten hiukan rennommin. Ollaan kotosalla ja nukutaan hyvin. Ei ole mitään erityisiä suunnitelmia.